Viime kausi oli ensimmäinen jolloin halliharjoittelussa tuntui olevan jotain järkeäkin. Tuli otettua pieniä askelia jotka kuitenkin tuntuivat aikaisempaan nähden jonkinsortin harppauksilta. Hallitreenin edistyessä odotukset kaudesta kasvoivat ja händäritavoitteen, 30.7stä 23.8aan, saavuttaminen tuntui mahdolliselta. Pallon hutkiminen oli helvatan kivaa ja vaivatonta.
Kausi alkoi huhtikuun puolenvälin tienoilla Rönnäsistä tiukan takatalven jälkimainingeissa. Itseasiassa ensimmäinen kerta ulkona oli pierumaan parkolkilla aivan kuten aiempina kolmina keväinä. Hassua että ulos teki mieli vaikka luntakin oli vielä ihan kinoksiksi asti; jopa griinin reunalla. Ulkona sutiminen pudotti ukon jäisen nurmen pintaan, mutta odotukset jäivät eloon.
Hugokin aukesi sitten vähän myöhemmin. Oli tunne kuin olisi ollut ensimmäistä kertaa pelaamassa tuota vanhaa pikkuysiä. Kyllähän kenttä oli jo aikaisemmilta kesiltä tuttu, itseasiassa ensi kontakti kenttään tapahtui jo 33 vuotta sitten jolloin tuli vedettyä pelaajien kärryjä. Keltaisen pörröistä Hugoa oli ilo sutia kevään korvilla. Kevät näytti jossain vaiheessa jopa kesältä ja pelikin tuntui kulkevan.
Virossa tuli vierailtua #golfklubi kanavan kera toukokuussa. Tässä kohtaa säät olivat vaihtunee hieman koleammiksi eikä viron kelit juuri suomesta poikenneet. Kaikinpuolin mukava reissu joskin golfillisesti jäi hieman ohkaiseksi. No clubsandwich oli yhtä mainio kuin ennenkin. Näitä höpinöitä muuten tuli aloitettua kirjailemaan ylös suurinpiirtein noihin aikoihin. Tänä keväänä on luvassa uusi Viron reissu, jo kolmas peräkkäinen sellainen.