Kebaxin hudit

Suomalaista golfhistoriaa tehtiin viime viikonloppuna kun Mikko Ilonen voitti ensimmäisenä suomalaisena European Touriin kuuluvan kisan; Indonesian Open Jakartassa. No tarkalleen ottaen kuparisen rikkominen ei pidä aivan paikkaansa sillä naisten LETillä Minea Blomquist voitti vuonna 2004. Ilonen puolestaan vuonna 2000 teki siihen mennessä suurimman suomalaissaavutuksen voittamalla British Amateurin. Niin tai näin: Ilosen tarina kansainvälisessä golfissa on kuitenkin pahasti kesken ja uskonkin että Kankkosen sekä Väinölän viitoittama tie senkuin levenee - päätyen aina USAn majoreihin kenties? Jokatapauksessa pelitilaisuuksia Ilosella voittonsa jälkeen on riittämiin; seuraavat kolme vuotta hän saa pelata lähes siellä missä haluaa.

Kahden ensimmäisen kierroksen jälkeen Ilonen oli 100% hyvissä asemissa, tosin ukkoskuurosta johtuen joutui hän jättämään toisen päivän kierroksen kesken. Lauantaiaamuna jatkettua kisaa edelleen ukkonen koetteli myös Ilosen peliä mm. kolmen bogin pötkön verran varsinaisen kolmannen kierrosen alussa; aamullahan oli vietävä loppuun edellisen päivä loput rei'ät. Pelin käännekohdaksi tuntui muodostuvan 13. rei'ällä tehty iigeli jonka jälkeen tappavan tarkka birdie. Päivä kaikkine keskeytyksineen loppui tälläkin kertaa kesken kun valoa ei enää riitänyt. Tämä välttämättä ei jatkon kannalta ollut huono juttu ollenkaan; pieni levähdystauko taisi tulla kreivin aikaan.

Viimeinen päivä tuntui olevan Iloselle hyvinkin selkeä. Edelliseltä päivältä jääneet loppurei'ät hienosti yksi alle parin 18. rei'än birdiellä. Yksi bogi lipsahti etulenkille, kentän 8. rei'älle. Määrätietoisesti Ilonen puski tämän jälkeen kolme paaria ja perään kaikessa rauhassa 12. reiälle birdien. Varsinainen paukku oli 15. rei'än kylmänviileä veto joka jarrutteli nätisti vihreälle vaikka lippu oli viety veden taake jemmaan enemmän kuin laki salli. Pöö itellenne! Tästä eteenpäin homma oli ennemminkin muodollisuutta vaikkakin värikästä. Viimeisen rei'än tap-in ja vapautunut tuuletus kertoi kaiken: Vihdoinkin!

Mikko Ilonen 15.llä hybriidi käsissään.

Ilosen kisakortit.

"Ilonen on härkä!" (c) Punnu, #golfklubi
"Messevä droo #15llä" Tykki alias Mr. Vialautanen, #golfklubi

Tämän jutun aiheesta tarinoitiin toisaalla näin:
"MIKKO ILONEN VOITTI INDONESIAN AVOIMET", Teemu Tyry
"Mikko makes history with victory in Jakarta", PGA European Tour
"Ilonen tähyää yhä ylöspäin", Jere Jaakkola
"Ilosen tie European Tour -voittajaksi", Jere Jaakkola

Kauden ennätyskierroksen jälkeen alkoi olla motivaatiovaikeuksia kun samanlaisia kierroksia ei alkanutkaan tulemaan solkenaan. Tuli siis törmättyä ’’Hei nyt mä hokasin kuinka tätä pitää tehdä!’’ –ilmiöön joka ei tietenkään toimi toivotulla tavalla. Sutimisesta tuli ankeaa puurtamista ja väkisinpelaamista.

Elokuun lopulla tuli osallistuttua seuran mestaruuskilpailuihin koska järjestivät eri sarjoja, jokaisessa sarjassa toki ilman tasoituksia. Kokemus oli ensimmäinen laatuaan ja häntäpään sijoitus ensimmäisen kierroksen jälkeen B-sarjassa varmistui lukemalla 109. Toiseen päivään lähtiessä oli mielessä ajatus: ’’Ei se tänään enää huonommin voi mennä!’’. Tämä aatos palkittiin numeroilla 122. Aallonpohja oli syvä josta ei tahtonut päästä irti ollenkaan ja viikon päästä tuli sudittua lyöntipelikisassa 121. Tuli elettyä kauden vaikeinta aikaa.

Syyskuun lopulla pidettiin #golfklubi kanavan mestaruuskisa Kytäjän uudella kentällä. Tasoituksien avulla kortin tuloksella 54+54=108 irtosi tuloslistalta kuudes sija. Olo oli itseasiassa helpottunut kun edelliskerralla samalla kentällä kortissa oli 10 lyöntiä enemmän. Tämä 108 tuntui ihan erilaiselta kuin seuran mestaruuskisojen 109, vaikka tuossa oli vain yksi lyönti väliä. Reissuun mahtui yksi birdie joka tuli sudittua samalla kun lähimmäksi lippua kisan voittokin. Kytäjän uusi kenttä on kohtalaisen rankka ainakin rupukuntoiselle läskille ja 17. reikällä oli virta loppua täysin. Kolmeen ensimmäiseen lyöntii tuli annettua kaikkensa sillä seurauksella että allekirjoittanut kaatui bägeineen päivineen griinibunkkerin viereen. Voipuneena äijä bunkasta sitten sai pallon sudittua kernille, tökkäys kohti kernin rinteeseen ripustettua kuppia jonne pallo myös laiskasti kiiveten upposi. Väsynyt par.

Heti tämän mestaruuskisan perään allekirjoittanut isännöi Golfpisteläisten extemporee syysretkeä Everstille. Oli äijä niin innoissaan ettei tahtonut housuissaan pysyä. Taisi olla yksi syksyn lämpimimpiä päiviä ja peli maittoi vaikkei tulos mitään ihmeellistä ollu; taisi mennä tuplaan tuokin reissu. Pääasia oli kuitenkin pelata Kiaran ja Jallen mukavassa seurassa.

Syksyn loput pelit olivat sitten melko väsynyttä järjestään ja Muuramessa kunto loppui totaalisesti ja ensi kertaa elämässä oli golfin vuoksi levättävä oikein tarkoituksella. Taisi olla liian hapokasta kun ei oikein pystynyt.

Lohjalla tuli kisattua kovassa tuulessa kesäkuun alussa. Leikkimielisen kilpailun kolmas sija tuloksella 107 lämmitti mieltä. Loput kuukaudesta tuli sudittua vaihtelevalla menestyksellä, pelaaminen kuitenkin oli pääosin hauskaa. Hugo alkoi kulkea lähelle  viidenkympin pintaa. Kuun lopulla pelattiin Golfpisteen kutsukipailu jonka nimimerkki Parti oli taikonut jo neljännen kerran. Legendaarinen lampIHallitus koottiin kasaan kahden vuoden tauon jälkeen. Uhosta huolimati menestys jäi heikonlaiseksi. Tällä kaudella Ringsidessa pidettävään juhlakisaan ministerit valmistautuvatkin sitten huolella tiukan thinkbox/playbox -ajattelumallin avulla; decisionline ylitetään kun jalat koskettavat Rinkun parkkiksen pintaa.

Kesäloma alkoi maanantaina 17.7 Pickalan semimaratoonilla eli tarkoitus oli kiertää kaikki keskuksen kolme kenttää. Alusta alkaen tuon urakan sutiminen oli melkoisen hankalaa vaikka tankkauksen suhteen ei kummempia ongelmia tuntunut olevan. Harmittamaan jäi suunnattomasti se että tulokseksi tuli 51/54. Eli joutui nostamaan kädet pystyyn ennen maalia uupumuksen vuoksi. Tätä keikkaa voisi koettaa kyllä uudestaan tänä suvena, tällä kertaa sitten maaliin asti. No jokatapauksessa Parkin 17. on todennäköisesti maailman kaunein reikä. Pickalan isäntien vieraanvaraisuus oli vertaansa vailla - kiitoksia vaan veli kaimaani ja erityisesti aina yhtä auringonpaisteinen Henkkuli!

Tuo Pickalan reissu imi miehestä mehut ja aatoksissa oli pitää pidempikin katkos pelaamisen suhteen. Kun koitoksen jälkeen illemmalla puhelimesta löytyi kutsu pelaamaan seuraavana päivänä Tawastia, tuli automaattisesti vastattua myöntävästi. Tiistain reissulle ei ollu minkäänlaisia odotuksia väsymyksen vuoksi. Olo tuntui kuitenkin yön yli levänneenä olevan parempi kuin koskaan. 11 ensimmäistä reikää tulikin sudittua omaan ennätystahtiin elikkäs +12, näistä kaksi viimeistä paariin. Nämät paarit jäivät muutenkin mieleen sillä ne tuli töksäytettyä sisään 10cm päästä kiposta; griiniin ei tullut kumpaankaan osattua. Loput kierroksesta menikin sitten triplatahtiin. Suomalaisuus taisi iskeä.

Seuraavana viikoloppuna oli vuorossa Nokia River Golf. Tuolla tuli sudittua korttiin numerot 104 mikä ei sinällään ollut pöllömpi kun ensimmäinen ysi taisi mennä 55een. Riverin 13. reikä on nysänelkku jonka valloitus on aina mielessä. Tällä kertaa tuli työnnettyä pallo reippaasti oikealle, 15. väylän reunaan, ja lipulle jäi matkaa ~45m. Kevyt nosto kernin suuntaan ja pallo kolahti tikkuun. Kimposi kuitenkin ~1m sivuun. Tuloskorttiin par sillä puttaaminen on persiistä.

Kesän tuloksellisesti paras kierros sattui muutama päivä Riverin keikan jälkeen kun Hugolla lyöntejä kertyi 95 (+27). Ensimmäinen satasen alitus jota varmaan lämmöllä tulee muisteltua pitkään. Allekirjoittanut hiipi puolenpäivän aikaan pienessä krapulassa klubille nauttimaan nestemäisen brunssin. Ensimmäinen ysi taittui lukemiin 51 joka taisi olla niukinnaukin heikompi kuin mitä tasoituksen mukaan olisi siihen mennessä saanut kertyä. Puolimatkan kylmää huurteista nauttiessa syntyi oiva ajatus pelin parantamisesta. Alku takalenkistä sujuikin vallan mukavasti ja kolmannella reikällä tuli kernikin jo tavoitettua. Putti sisään ja pöröpullon korkki auki! Loput reikistä menikin mukavan letkeässä fiiliksessä tuloksesta vähät välittäen. Olisihan tuo paremminkin voinut mennä mutta 44(+10) tuntui uskomattoman hyvältä. Kyllä tämä jossain kohtaa rikki tulee menemään mutta ei välttämättä sykähdytä aivan samalla tapaa kuten tämä vaivattomasti sudittu henkilökohtainen ennätysrundi.

Viime kausi oli ensimmäinen jolloin halliharjoittelussa tuntui olevan jotain järkeäkin. Tuli otettua pieniä askelia jotka kuitenkin tuntuivat aikaisempaan nähden jonkinsortin harppauksilta. Hallitreenin edistyessä odotukset kaudesta kasvoivat ja händäritavoitteen, 30.7stä 23.8aan, saavuttaminen tuntui mahdolliselta.  Pallon hutkiminen oli helvatan kivaa ja vaivatonta.

Kausi alkoi huhtikuun puolenvälin tienoilla Rönnäsistä tiukan takatalven jälkimainingeissa. Itseasiassa ensimmäinen kerta ulkona oli pierumaan parkolkilla aivan kuten aiempina kolmina keväinä. Hassua että ulos teki mieli vaikka luntakin oli vielä ihan kinoksiksi asti; jopa griinin reunalla. Ulkona sutiminen pudotti ukon jäisen nurmen pintaan, mutta odotukset jäivät eloon.

Hugokin aukesi sitten vähän myöhemmin. Oli tunne kuin olisi ollut ensimmäistä kertaa pelaamassa tuota vanhaa pikkuysiä. Kyllähän kenttä oli jo aikaisemmilta kesiltä tuttu, itseasiassa ensi kontakti kenttään tapahtui jo 33 vuotta sitten jolloin tuli vedettyä pelaajien kärryjä. Keltaisen pörröistä Hugoa oli ilo sutia kevään korvilla. Kevät näytti jossain vaiheessa jopa kesältä ja pelikin tuntui kulkevan.

Virossa tuli vierailtua #golfklubi kanavan kera toukokuussa. Tässä kohtaa säät olivat vaihtunee hieman koleammiksi eikä viron kelit juuri suomesta poikenneet. Kaikinpuolin mukava reissu joskin golfillisesti jäi hieman ohkaiseksi. No clubsandwich oli yhtä mainio kuin ennenkin. Näitä höpinöitä muuten tuli aloitettua kirjailemaan ylös suurinpiirtein noihin aikoihin.  Tänä keväänä on luvassa uusi Viron reissu, jo kolmas peräkkäinen sellainen.