Viikko Panoramicassa kului kuin siivillä ja perjantaina sitä havahtui huomaamaan että tämähän oli tässä. Onneksi siinä kohtaa sentään ymmärsi viimein olla hätäilemäti ja viimeisestä kierroksesta sai näin enemmän irti. Reissun jälkeen iski totaalinen väsymys ja näin vasta nyt ehtii kirjoittamaan pienen jutun.
Keli Epsanjassa oli päivisin mitä parhain ja auringonpaisteessa sai palloa hutkia. Ei päässyt vilu yllättämään ennenkuin aurinko päätti laskea. Illat olivatkin sitten todella kylmiä. Ulkona tuntui olevan vähintään pakkasella vaikka auton lämpömittari kymmenen asteen nurkilla lukemaksi näyttikin.
Epsanja on allekirjoittaneelle täysin vierasta maastoa. Luonnon suttuisen pehmeät värit lämmittivät silmää. Sinne tänne ripotellut mäet tekivät suuren vaikutuksen maalaispoikaan. Hyvää oli eväät myös: Bocadillot, Sant Miguel ja mitä kaikkia herkkuja niitä olikaan. Hieno maa.
Panoramican kenttä on hieno ja siitä huomaa että suunnitteluun on satsattu kunnolla. Esteet ja pinnanmuodot ovat tarkoin harkittuja. Kenttä on aivan julmetun vaativa satunnaiselle sutijalle. Klubitiiltä pallo ei tahdo oikein mitenkään ehtiä lyöntiaikataulussa perille. Tourleveyteen leikattuun väylään osuminen vaatii melkoista tarkkutta. Kun pallo pomppii firstcutin ohi raffiin, niin saattaa tulla ongelmia. Vaikka tuon raffin korkeus oli suomen semiraffin luokkaa niin ei sieltä normisutija oikein ulos tahdo päästä. Syöttänevät liimaa sikäläiselle ruoholle. Kentästä pidetään myös hyvää huolta niin että jopa lähipelialueella oli paikattu edellispäivän treenaajien divotteja.
Matkalla allekirjoittaneelle kehkeytyi kaksi intohimoa. Nimittäin cafe con leche sekä puttaaminen. No intohimo jälkimmäiseen saattaapi olla hieman liian jyrkkä ilmaisu. Greenit tuolla vaan ovat niin hienot että siellä puttaa mielellään useampaankin kertaan. Ja vaikkapa keskellä yötä. Vastaanottavaisia ovat myös nuo greenit. Jos niihin nimittäin osuu. Pompuilla pallo saa morjenstaa lippua ja vaikea paluuchippi odottaa.
Harjoitusmahdollisuudet kentällä ovat monipuoliset eikä niille suomesta löydy vastinetta lainkaan. Rangea voi lyödä molemmista päistään. Tämän lisäksi löytyy monipuolinen ja laaja lähipelialue kuten myös parkolmekenttä. Parkolmosella on vain kolme reikää, mutta jokaisella griinillä on 3 lippua targetteina jolloin kentän voi kiertää vaikkapa ysinä. Jokaisella reijällä on myös kolme eri tiitä. Kuullostaa erään suomalaisen arkkitehdin luomukselta vaan enpä kyllä nähnyt siellä 12 palloa yhtä aikaa ilmassa. Jokatapauksessa jokainen reikä on tarkkaan rakennettu golfkentän malliin. Vain vesiesteet puuttuvat, mutta muuten täysin oikeaan golfkenttään verrattava harjoitusalue. En ole vastaavaa nähnyt aiemmin.
Eväät harjoitteluun reissulla olivat nekin hyvät. Uutta asiaa olisi ollut mahdollista koettaa ymmärtää, vaan eipä vanha koira ymmärrä oppia mitään. No ehkäpä niitä vielä jossain kohtaa pureskellaan täällä kotomaassa hallissa tahi muuanna.
Kiva reissu oli.
Leena, Pekka, Anni,Harri, Anu, Eero ja Veli-Matti: lämpimät kiitokset kivasta seurasta Epsanjan auringon alla.
Jaa niin, pitäisköhän Tapsaakin kiittää?
No eiköhän se ole paikallaan vaikkakin erään opetussession jälkeisellä swingillä onnistuin kasaamaan 18 reikän kierrokselta peräti 6 boogipistettä.
Eikun siis joo. Kiitos järjestelyistä vailla vertaa. You're the man!
Mieli tekisi palata tuonne pikaisesti, vaan nähtäväksi jää milloin se olisi mahdollista. Viitosreikä jäi selättämäti ja palloja sinne meni tonneittain mukaan lukien se yksi ainoa paluuchippi. Manjana.
Edellinen juttu Espanjan reissusta eli "8h tähteillä"
Kuvakoosteita: (tulossa)
Mein Kampfh
Suomigolfareita Epsanjassa
Näkymiä kentiltä