Tänne tuli sitten eksyttyä horisemaan joutavia.
Kesä oli täällä viime viikolla: kelit suosivat, pallo lensi ja pelaaminen tuntui helpolta. Uutterasta talviharjoittelusta näyttäisi olevan valtavasti hyötyä. Tästä on tulossa hyvä golfkausi; todennäköisesti paras koskaan.
Kevät on kohdellut kenttiä melko kovakouraisesti koska sadetta ei ole juurikaan saatu. Harrastajan vinkkelistä tämä on ollut vallan mainio juttu sillä palloa on ollut helppo lyödä pidemmälle kuin normaalisti. Nurmet kuitenkin kirkuvat vettä ja harrastajankin kantilta olisi parempi että sitä taivaalta tulisi. Siitäkin huolimatta että satessa pelaaminen on ikävää jollei peräti mahdotonta. Nyt hanat auki! Tai vaikka sitten ensi viikolla.
Eilen tuli ensimmäinen takaisku kun viileässä säässä oli vaikeaa saada juonesta kiinni. Kierrokseen on vaikea saada enää otetta kun sen kerran kadottaa ja korttikin tuli sitten revittyä jo kauan ennen maalia. Kortin hylkäämisen jälkeen peli alkoi kulkea jollain tapaa, mutta hyvältä ei silti kierros tuntunut missään vaiheessa. Ei tässä auta kuitenkaan lannistua sillä reissusta jäi mieleen kuitenkin muutama onnistunut lyönti. Kyl tää tästä. Ehkä.
Viikonloppuna suuntana on Tallinna. Onneksi on kyseessä kaveriporukan golfreissu eikä työmaan virkistysmatka. Ei tarvitse nimittäin kiskoa ihan kaksin käsin sitä viinaa kitusiinsa. Alustavat sääennusteet näyttää parantuneen ja toivo onnistuneista kierroksesta elää. Ainakin illalla voisi olla selkeämpi keli jotta voisi torin terassilla bongailla pitkäsääriä.
Ennen matkaaa todennäköiseti tulee vain kerran pelattua; nimittäin tänään Aulangolla. Uusi 18-reikäinen kenttä tuolla aukeaa vasta ensi viikonloppuna joten vanhalla kentällä on iltaysi veivattava. Vanha kenttä on integroitu Hugo Standerskjöldin aikanaan perustamaan puistoon. Pieni kenttä jonka ominaispiirteenä ovat puiston jykevät tammet. Niihin on helppo osua sen kummemmin tähtäilemättä. Niin tänäänkin.