Palloa olisi kuulemma syytä pitää pelissä, mikäli haluaa päästä tasaiseen lopputulokseen. Mutta kun pallon pelissäpitäminen on muutenkin jo elinehto niin miksi tukehduttaa asioita entisestään? Valitse maila jolla lyöt pisimmälle suoraan – eikös tuollainen ajatusmalli ole melko suppea ja köyhään eikä edes välttämättä tasaiseen lyöntivalikoimaan ohjaava? Junnaavaa tai negatiivista kehitystä tuollaisesta vain saa aikaiseksi.
Tuloksista olisi ylipäätään päästävä ajatuksissa eroon. Voisi kuvitella että lähtemällä vaalimaan hyviä suorituksia, niitä nappiosumia, tulosvaateet saavat kyytiä. Asia ei nyt välttämättä ole niin yksinkertainen sillä tuosta voi kehkeytyä yhtä piinaava noidankehä kuin kortin palvonnasta.
Tärkeää olisi ymmärtää että jokainen makuu on haaste jonka selvittäminen tuottaa parhaimman nautinnon. Tilanteesta ulospääsy kuitenkin tarkoittaa ainoastaan sitä että edessä on uusi makuu ja näin ollen tuore nautinnollinen haaste. Mitään tästä ei jää käteen, on vain se tilanne joka on reisillä. Kaikki muu on taaksejäänyttä historiaa ja seuraavat haasteet odottavat nurkan takana.
Reikäin tuloksien tuskailusta on pikkuhiljaa nivoutunut päätä kiristävä vanne joka tahtoo viedä lopunkin ilon koko touhusta. Kortti on tullut turhautuneena revittyä useasti, eiköhän se olisi parempi heittää roskiin jo ennen rundia?