Sutimisesta on nyt alkanut tulla ikävää duunia ja yhä useammin kierroksen aikana tulee mieleen ajatus: "Mitä helvattua mä täällä teen?". Veri vetää kentälle mutta haluttomuus pelailuun iskee jo ensimmäisestä epäonnisesta sutaisusta ja maat on myyty samoin tein.
Lyönnit ovat lyhentyneet entisestään, eikä välillä tahdo pallo edetä sitäkään vähää. Tekniikka on arvatenkin luiskahtannut entistäkin huonompaan kuosiin, mutta minkäänlaista motivaatiota asiain korjaamiseen ei ole. Jostain syystä motivaatio kentälle lähtemiseen on kunnossa. Onkos tämä ny jonkinlaista masokismia?
Jos ei ole kiinnostusta tehdä asioille mitään, niin olisi varmaan syytä vaan hyväksyä tilanne. Mitähän tämä nyt sitten käytännössä tarkoittaisi? Lopettaa typerät sutimissessiot kokonaan?
Nyt olisi hyvät neuvot kalliit. Pääkopasta vaan ei tahdo sellaisia löytyä.