Kesä kului enimmäkseen kahden pyörän päällä golfin jäädessä selkeästi kolmanneksi. Sen verran ymmärtäväinen otus oli mörrimöykky että tajusi ajoittain viedä kuskinsa vehreyden ääreen.
Yöllinen moporeissu suosikkikentän kupeeseen.
Mopokuume senkuin yltyi ja golfreissujen kohokohta olikin melkeinpä juurikin kahden pyörän päällä. Pian mörrimökykkykin alkoi tuntua sananmukaisesti mopolta ja vaati päivitystä.
llta-aurinkoa Aulangolla.
Päivitetyllä mopelilla tuli päristeltyä rinkkuun Partin 5v kisaan sekä Tanbesteriin tutkaamaan Tammer. Toinenkin vanha kenttä, nimittäin Tali, tuli bongattua, tosin sinne mentiin neljällä pyörällä. Sutiminen oli ankeampaakin ankeampaa - suoraan raivostuttavaa puhdetta. Vanne alkoi tämän suhteen kiristää päätä. Mopossa renkaat sen sijaan pysyivät hyvin vanteilla vaikkakin mörrimöykystä takarengas vaihtui jo alkukesästä.
Elokuussa sitten pätkähti Tawastilla satkun alistus jonka ajatteleminen pelkästään on ollut työlästä. Numerot 96 eivät tietenkään merkitse yhtään mitään mutta allekirjoittaneelle se oli kova juttu sillä suhteellinen tulos tuli olleeksi kovin juttu kuin koskaan ennen. 18 reikää +24 elikkäs alle oman tasoituksen ilman lapsilisiä. Hieno homma. Hieno peli. Haluan syleillä sinua maailma!!1
No ei se siihen loppunut. Viikko tuon jälkeen vuorossa oli 6 lyöntiä pienempi tulos omalla kentällä. Ensimmäinen buugivauhdin tulos sekoitti pasmat lopullisesti ja kausi pilalla. Edelleen paskoja numeroita mutta takalenkin +7 tulokseen on allekirjoittanut edelleen melkolailla tyytyväinen, jo pelkästään sillä että #15 reijälle pärähti typerä tripla. Viimeistä ohimennyttä meetrin puttiakaan ei sovi unohtaa käsien täristessä kymppien paukkumisen vuoksi. Se oli tasan 90, kaikkien katastrofien äiti. Hieno homma silti.
Tästäpä sitten siirryttiin mestiksien kautta luontevasti kohti syksyä ja kauden kuolemaa. Sutiminen jumiintui totaalisesti. Samoin hiipui usko tekemiseen.