Kauden ennätyskierroksen jälkeen alkoi olla motivaatiovaikeuksia kun samanlaisia kierroksia ei alkanutkaan tulemaan solkenaan. Tuli siis törmättyä ’’Hei nyt mä hokasin kuinka tätä pitää tehdä!’’ –ilmiöön joka ei tietenkään toimi toivotulla tavalla. Sutimisesta tuli ankeaa puurtamista ja väkisinpelaamista.
Elokuun lopulla tuli osallistuttua seuran mestaruuskilpailuihin koska järjestivät eri sarjoja, jokaisessa sarjassa toki ilman tasoituksia. Kokemus oli ensimmäinen laatuaan ja häntäpään sijoitus ensimmäisen kierroksen jälkeen B-sarjassa varmistui lukemalla 109. Toiseen päivään lähtiessä oli mielessä ajatus: ’’Ei se tänään enää huonommin voi mennä!’’. Tämä aatos palkittiin numeroilla 122. Aallonpohja oli syvä josta ei tahtonut päästä irti ollenkaan ja viikon päästä tuli sudittua lyöntipelikisassa 121. Tuli elettyä kauden vaikeinta aikaa.
Syyskuun lopulla pidettiin #golfklubi kanavan mestaruuskisa Kytäjän uudella kentällä. Tasoituksien avulla kortin tuloksella 54+54=108 irtosi tuloslistalta kuudes sija. Olo oli itseasiassa helpottunut kun edelliskerralla samalla kentällä kortissa oli 10 lyöntiä enemmän. Tämä 108 tuntui ihan erilaiselta kuin seuran mestaruuskisojen 109, vaikka tuossa oli vain yksi lyönti väliä. Reissuun mahtui yksi birdie joka tuli sudittua samalla kun lähimmäksi lippua kisan voittokin. Kytäjän uusi kenttä on kohtalaisen rankka ainakin rupukuntoiselle läskille ja 17. reikällä oli virta loppua täysin. Kolmeen ensimmäiseen lyöntii tuli annettua kaikkensa sillä seurauksella että allekirjoittanut kaatui bägeineen päivineen griinibunkkerin viereen. Voipuneena äijä bunkasta sitten sai pallon sudittua kernille, tökkäys kohti kernin rinteeseen ripustettua kuppia jonne pallo myös laiskasti kiiveten upposi. Väsynyt par.
Heti tämän mestaruuskisan perään allekirjoittanut isännöi Golfpisteläisten extemporee syysretkeä Everstille. Oli äijä niin innoissaan ettei tahtonut housuissaan pysyä. Taisi olla yksi syksyn lämpimimpiä päiviä ja peli maittoi vaikkei tulos mitään ihmeellistä ollu; taisi mennä tuplaan tuokin reissu. Pääasia oli kuitenkin pelata Kiaran ja Jallen mukavassa seurassa.
Syksyn loput pelit olivat sitten melko väsynyttä järjestään ja Muuramessa kunto loppui totaalisesti ja ensi kertaa elämässä oli golfin vuoksi levättävä oikein tarkoituksella. Taisi olla liian hapokasta kun ei oikein pystynyt.